Maailmankaudet ja tapahtumat

Elämän esihistoriallinen aika (4 600 - 600 mvs)

-Ensimmäiset bakteeria muistuttavat eliöt ilmestyivät n. 3,6 miljardia vuotta sitten.
-Bakteerien kaltaisista valtamerissä eläneistä soluista kehittyi rakenteeltaan monisoluisia.
-Eliölajien muuttumisen, eli evoluution myötä syntyi uusia elämänmuotoja.

Elämän vanha aika (600 - 230 mvs)

Kambri:

Monisoluisten kuorellisten merieläinten nopean kehityksen aikaa. Meret olivat lämpimiä ja matalia. Maaeläimiä ei vielä ollut. Uusia eläinryhmiä syntyi ja katosi nopeasti. Silloiset eläimet, kuten trilobiitit ja nilviäiset olivat enimmäkseen selkärangattomia.

Trilobiitti

Ordoviikki:

Selkärangattomien valtakautta. Kaudelle tyypillistä oli merieläinten runsaslajisuus ja nopea kehittyminen. Meressä eli mm. meduusoja ja oikosarvia. Ensimmäiset selkärankaiset (leuattomat panssarikalat) ilmestyivät. Vedessä eli putkilokasveja ja maalle alkoi ilmestyä leviä.

Oikosarvinen

Siluuri:

Elämää enimmäkseen merissä. Hämähäkkieläimiä ja skorpioneja vaelsi maalle. Edellisellä kaudella maalle rantautuneet kasvit alkoivat lajiutua ja vähitellen sopeutua kuivuuteen. Niveljalkaisia liikkui maalla. Öljykerrostumia syntyi merieläinten kerrostuttua ja fossiloiduttua.

Devoni:

Devonikaudella kalojen monimuotoisuus kasvoi huomattavasti. Leuattomista panssarikaloista kehittyi leuallisia. Pienien niveljalkaisten trilobiittien määrä vähentyi ja epäillään, että kalat ja hait olivat alkaneet käyttää niitä ravintonaan. Sammakkojen kantaisät syntyivät. Ensimmäiset metsät kehittyivät. Kasvit kehittyivät monimuotoisemmiksi ja niiden lajimäärä kasvoi.

Leuaton Panssarikala

Kivihiili:

Ilmasto oli lämmin ja kostea. Kasvillisuus oli rehevimmillään. Sammakkoeläimet ja hyönteiset lajiutuivat valtavasti ja ne saattoivat olla jättimäisiä. Kaudelle tyypillisiä olivat monilajiset kortemetsät. Myöhemmin kortemetsät joutuivat meren alle ja vajosivat merenpohjaan, maa-aines kerrostumien peittämiin. Kovan paineen alaisena kasvijätteet muuttuivat kivihiileksi.

Permi:

Puista tuli pikkuhiljaa havupuita. Valtalajina toimivat jo matelijat. Kehittyi suuri maaeläimistö kasvinsyöjineen ja lihansyöjineen. Matelijat kehittyivät ja synnyttivät uusia lajeja nopeasti. Sammakkoeläinten lajimäärä väheni. Permikauden lopulla tapahtui joukkotuho, jonka syytä ei tarkkaan tiedetä. Joukkotuhossa suurin osa merieläimistöstä ja maaselkärankaisista hävisi.

Dimetrodon, tunnetuin Permikauden matelija.

Elämän keskiaika (230 - 65 mvs)

Trias:

Kaudella suurin osa maasta oli C:n muotoisessa jättiläismantereessa nimeltä Pangea. Laajoilla alueilla vallitsi kuiva ilmasto. Puut olivat mm. käpypalmuja, neidonhiuspuita ja siemensaniaisia, jotka pärjäsivät kuivalla. Lentoliskot ilmestyivät. Samoin kalaliskot, jotka elivät meressä. Ensimmäiset dinosaurukset ilmestyivät.

Jura:

Jättiläismanner hajosi moneen osaan. Kaudella vallitsi lämmin ilmasto, jäätiköitä ei ollut missään. Saniaisia ja havupuita oli paljon. Jura oli dinosaurusten aikaa ja nähtävästi aikansa suurin dinosaurus oli Brachio-saurus. Epäillään, että jotkut dinosaurukset olivat tasalämpöisiä, kuten nisäkkäät.

Liitu:

Mantereet eivät vieläkään olleet samoissa paikoissa, kuin nyt ja merenpinta oli ajoittain huomattavan korkealla. Liitukauden ilmasto oli lämmintä. Kukat ja lehtipuut syntyivät ja kehittyi hyönteisiä pölyttämään kukkasia. Dinosaurusten monimuotoisuus oli huipussaan. Jotkut dinosaurukset jopa kehittyivät enemmän lintujen kaltaisiksi. Linnut lajiutuivat kovaa vauhtia. Liitukauden lopulla tuli jälleen joukkotuho ja dinosauruslajisto harveni.

Elämän uusi aika (65 mvs - nykyaika)

Tertiääri:

Dinosaurukset kuolivat jo sukupuuttoon ja nisäkkäiden kausi alkoi. Nisäkkäät synnyttivät eläviä poikasia ja kehittyivät kohti nykyistä. Nisäkkäiden ja lintujen lajimäärät kasvoivat. Kauden alussa ilmasto oli laajalti kosteaa ja se viileni ja kuivui kohti loppua.

Kvartääri:
Ilmastoltaan viileä ajanjakso, jossa esiintyy myös toistuvasti jäätiköitä. Maapallolla eleli mm. mammutteja, jättiläishirviä ja hirmulintuja. Ihmiset kehittyivät kehittymistään ja lopulta heistä tuli meidän kaltaisiamme.

PRISMA: Ihmisen kehityshistoria

LUUSTO

• antaa muodon kehoille ja kasvoille
• on jokaisella erilainen; koko, muoto, kestävyys (toki samanlainen perusrakenne)
• mahdollistaa ihmisen liikkumisen
• pitää kehon kasassa
• luusto on muotoutunut tiettyä liikkumistapaa varten
• 6 miljoonassa vuodessa ihmisen luustossa on tapahtunut monia muutoksia
• elävät luut ovat punertavia, koska ovat täynnä verta, ja kuolleet luut ovat valkoisia
• luusto uudistuu kokonaan muutaman vuoden välein
• ihmisen selkänikamista alimmat ovat suurimpia (kannattelevat yllä olevan painon)
• ihmisen tarina alkoi n. 6 miljoona vuotta sitten
• kaikki alkoi apinasta, joka alkoi kävellä
• luusto muuntui kun apinat oppivat kävelemään;
• lanneranka kaartui
• selkärangan alapää painui lonkkaluiden väliin
• lonkkaluut kaartuivat eteenpäin
• reisiluut kaartuivat ja taipuivat sisäänpäin
• ihmisen lähin sukulainen on simpanssi (sen geenit on 99% samat)
• 9 milj. vuotta sitten maapallon ilmasto kylmeni ja kuivui
• apinat alkoivat muuttua, koska puusto harveni ja niiden piti ylettyä ylimille oksille
• Toumai käveli pystyasennossa kahdella jalalla (eli n. 6-7 milj. vuotta sitten)

Kuvassa Toumai, ensimmäinen pystyssä kävelijä

Kuva dokumentin muistiinpanoista

Evoluutio video

Katsoimme tunneilla videota, jonka eri osat kertovat eri aiheista. Videota katsellessa teimme muistiinpanoja, joita esitän tässä postauksessa. Olin poissa tunnilta, jolloin katsottiin videon ensimmäinne osa, joten siitä ei valitettavasti ole muistiinpanoja. 

Ihmisen evoluutio osa 1.

Australopithecus afarensis - laji oli ensimmäisiä, joka käveli kahdella jalalla. Miten se tapahtui?

Puuapinasta afarensikseksi

Kun merenpohja laajeni, se muokkasi maata niin rajusti, että Intia törmäsi Aasiaan ja muodostui Himalajan vuoristot. Ilmasto muuttui, sateet veivät kosteuden ja tuulista tuli kuivia. Niiden seurauksena puusto harveni, jolloin apinoiden oli pakko siirtyä silloin tällöin maahan. Siitä syystä ne ja niiden liikkumistapa muuttui. Mitä hyötyä kahdella jalalla kävelemisestä sitten oli? Pääsyynä toimivat seksi ja poikasen hoito, jotka ovat ratkaisevia tekijöitä lajin jatkamiseen. Apinat alkoivat osoittaa jonkinlaista inhimillistä rakkautta perhettään kohtaan. Kahdella jalalla kävellessä ne myös näkevät paremmin ja kauemmas.

Ihmisen evoluutio osa 3.

Videossa käsiteltiin lajia nimeltä Homo Ergaster. Sana ergaster on peräisin kreikan kielestä, joka tarkoittaa työmiestä. Ne osasivat mm. itse tehdä kivikirveitä ja hyödyntää niitä vaikka metsästämisessä. Se kertoo lajista paljon. Laji asui n. 1.9-1.4 miljoonaa vuotta sitten Afrikassa ja on osa kädellistä Homo-sukua.

Kuvassa Homo Ergaster mies ja nainen.

Ergastereilla ei ollut varsinaista kotipaikkaa, vaan ne vaelsivat paikasta toiseen ruoan perässä. Saadakseen ruokaa, oli sen eteen nähtävä suuri vaiva. Ne väijysivät ja lopulta juoksivat saaliinsa kiinni. Juoksu kuumassa Afrikassa vaati hyvän lämmönpoistojärjestelmän, joten ne omasivat parhaimman homo-suvun kehon jäähdytysjärjestelmän, ne hikoilivat läähättämisen sijasta. Saaliin väijymiseen tarvittiin jo enemmän päättelykykyä, joka mahdollistui jo isommilla aivoillak, jotka olemme perineet juuri Ergastereilta. Niiden kekseliäisyys kuitenkin oli vielä todella huono nykyihmiseen verrattuna. Ergasterit ymmärsivät maailman sellaisena kuin se on, mutta ne eivät ymmärtäneet esim. eläinten jälkiä maassa, jota vain nykyihmiset voivat tehdä, mutta eläimen nähdessä ne osasivat jo käyttää kommunikointia. Ne osasivat toimia ryhmissä ja ymmärtää toisiaan, kommunikoida katseilla ja äännellä tavalla, joka tunnistettiin ensimmäisen kerran ihmisen ääntelyksi. Laji ei ollut kovinkaan kehittynyt miljoonassa vuodessa, mutta niiden elinajalla keksittiin tuli. Tuli on varmastikin syntynyt ikäänkuin vahingossa esim. kivien kolahtaen yhteen, jolloin niiden muodostama kipinä on lentänyt kuivaan heinään. Uskotaan, että tuli on vienyt kehitystä paljon eteenpäin. Laji lähti Etelä-Afrikasta Niiltä pitkin kohti Eurooppaa.

Ihmisen evoluutio osa 4.

Ergasterit olivat kulkeneet pitkälle ruoan perässä ja olivat kokeneet kovan matkan. Seuraava kehittynyt laji oli Homo Heidelbergensis (heidelberginihminen). Laji ilmaantui noin puoli miljoonaa vuotta sitten Eurooppaan. Laji oli paljon nykyihmistä kestävämpi ja kovamielisempi, koska luonnonolot olivat paljon rankemmat. Vallitsi kylmä kausi, ja kehittynyt laji näki ensimmäisen kerran lunta. Kylmyyden tullessa saaliseläimet vähenivät ja ruokaa oli entistä vaikeampi saada. Saalistaessa eläimiä niiden piti pystyä kylmässäkin juoksemaan. Juostessa  yleinsä hikoilee, mutta heidelbergensisten nenät olivat kehittynet niin suuriksi, että niiden ei tarvinnut hiota, muuten hiki olisi jäätynyt kylmyydessä iholle. Niiden raajat olivat lyhyempiä, joka vähensi kehon lämmönhukkaa. Lajin uutena piirteenä oli ymmärtää ja käyttää rakkautta. Esim. jos joku heimossa kuoli, niin sitä surettiin kuten nykyäänkin, mutta jäsentä ei kuitenkaan haudattu tai muisteltu kuin nykyään. Niille tuli muutenkin kyky välittää toisistaan vahvemmaksi, esim. miehet saattoivat kilpailla naisesta. Ne eivät kuitenkaan ymmärtäneet vielä maailmaa, niilä ei ollut mielikuvitusta ja ne vain ymmärsivät sen minkä tarvitsi. Jääkauden aikana heidelbergensikset kehittyivät neandertalilaisiksi.